keskiviikko 23. tammikuuta 2008
torstai 1. marraskuuta 2007
Tamperelainen interview (uncut)

Likainen Candy!
1. Millä Candy Cane erottuu MusaMedia-viikonlopun laajasta
bänditarjonnasta?
Olemme varmasti hämmentävin paketti.
2. Miksi CC:n keikalle kannattaa tulla?
Jos haluat kuulla jotain täysin muuta, tule keikalle.
3. Mitä on luvassa? Uutta? Vanhaa? Upouutta?
Luvassa on musiikillinen pahoinpitely. Sisältäen enimmäkseen uutta materiaalia, mutta myös pitkäsoiton ja kesällä julkaistun split ep:n kappaleita. Monipuolinen, aggressiivinen ja likainen kokonaisuus.
4. MusaMedia on myös musiikkivientiä lisäävä tapahtuma.
Mitä annettavaa CC:llä on Suomen rajojen ulkopuolelle?
Annamme jotain uutta, rajatonta ja voimakasta. Nautimme, jonka myötä yleisö nauttii. Olemme varma paketti.
5. Onko CC:n musiikissa tapahtunut uudistumista/uutta linjausta sitten Fay-ra-Doowran äänittämisen?
Fay-ra-Doowra on vasta ensimmäinen osa tarinaa. Kertomus persoonallisuushäiriöstä, ihmismielen kaoottisesta ja teatraalisesta tilasta. Osa kaksi, jota sävellämme paraikaa, käsittelee liikennettä, aggressiota, syksyistä synkkyyttä, sekä kuolemaa. Eli kyllä, uudistumme koko ajan.
6. Mitä haluaisit sanoa Tamperelaisen lukijoille?
Käykää saunassa. Vaeltakaa metsissä.
Markku Makkonen, Tamperelainen 12.10.07
torstai 11. lokakuuta 2007
Sue interview (uncut)

Candy Cane ei ole arvattavissa
Tietyt yhtyeet herättävät niin vahvoja ihastuksen tai vihastuksen tuntoja, ettei niiden yhteydessä juuri törmää keskinkertaiseksi leimaaviin mielipiteisiin. Tamperelainen kiemurainen, erilaisten musiikkimaailmojen ennalta-arvaamattomia kohtaamisia tarjoileva Candy Cane kuuluu noihin yhtyeisiin. Kvartetin laulaja-kitaristi Marko Neuman kuitenkin arvelee yhtyeen keränneen "ihan ookoo" -kommenttejakin.
1. Uusi albumi sitten otti ja valmistui. Onko hyvä mieli?
Olemme luoneet kollaasin, joka aiheuttaa hämmennystä. Eli on.
2. Levyllänne kuullaan melkoisia äänimaisemia ja instrumenttejakin löytyy moneen lähtöön. Miten kaikki tämä toteutetaan lavalla? Aikooko Candy Cane keikkailla isolla kokoonpanolla vai turvautua taustanauhojen apuun?
Me emme kopioi levyä keikoilla, koska silloin vastaisimme odotuksiin. CC ei ole arvattavissa.
Tällä hetkellä livesettimme on koottu kolmeen osaan, joihin emme ota vierailijoita. Jokainen osa sisältää ripauksen Fay-ra-Dowraa, sekä täysin uutta materiaalia. Kyseessä on likainen ja brutaali yhtälö.
3. Musiikkinne voisi kuvitella herättävän pääasiassa aika äärimmäisiä mielipiteitä? Onko kukaan koskaan sanonut Candy Canen olevan ”ihan ookoo”?
Rajattomuus herättää aina äärimmäisiä mielipiteitä, koska se ei ole turvallista eikä selkeää. Levy synnyttää varmasti sotkuisia ajatuksia, juuri niin kuin haluamme.
En ole huomioinut tarpeeksi ympäristöämme, että muistaisin jonkun kutsuvan musiikkiamme ”ihan ookooksi”, mutta varmasti näinkin on tapahtunut.
4.Candy Cane perustettiin 1995, mutta yhtye on julkaissut vasta kahta albumia. Ette ilmeisesti ainakaan kiirehdi liikaa tekemisissänne?
Candy Cane oli vuosina 1995-2005 musiikillisesti toisenlainen orkesteri. Ne ihmiset, jotka ovat seuranneet uraamme, tietävät mitä tarkoitan. Nettisivujemme discografia osiosta on poistettu nämä kymmenen vuoden tuotokset, mukaan lukien debyyttialbumi Leave Me Out. Toki arvostamme yhtyeen historiaa, mutta se on historiaa, eikä se musiikillisesti komppaa nykyistä Candy Canea. Siksi voisin todeta, että Fay-ra-Doowra on debyyttimme ja olemme olleet kasassa liki kaksi vuotta, vahvistettuna uudella, loistavalla rumpalilla.
5.Fay-ra-Doowra on väännös espanjankielen sanasta hevosenkenkä. Mitenkäs kyseinen objekti symboloi albumianne?
Hevosenkengät ovat ripustettu seinille suupuoli alaspäin, jotta onni valuisi hukkaan. Tahallista itsetuhoisuutta. Se on levymme tarina.
6. Julkaisutiedotetta lainatakseni: ”kuin Fay-ra-Doowra olisi David Lynchin, Takashi Miiken ja Quentin Tarantinon kadonnut aarre, joka on tähän asti odottanut arvoistaan soundtrackia.” Jos kaikki kolme ohjaajaa pyytäisivät teiltä samaan aikaan musiikkia produktioihinsa, mutta aikaa olisi vain yhdelle, kenet valitsisitte?
Takashi Miiken.
7. Käytätte casiota. Onko se korvaamaton?
Soitin Casiota levyn kahdessa kappaleessa, joten siihen nähden se on korvaamaton.
Jukka Kittilä, Sue #111
torstai 27. syyskuuta 2007
Rumba interview (uncut)

Uudestisyntymisen ihme
CANDY CANE kyllästyi olemaan ikuinen lupaus.
Laulaja-kitaristi Marko Neumanin mukaan lupaukset
kuolivat samalla, kun yhtye heräsi uudelleen henkiin.
Kunnianhimoinen uutuuslevynne on varsin huikea teos. Mikä sai teidät lähtemään tähän suuntaan Leave Me Out -levyn jälkeen?
- Kyllästyminen selkeisiin yhtälöihin. En halunnut piirtää rajoja sävellyksien suhteen. Kaikki rajat tulisi ylittää, joten aloitimme puhtaalta pöydältä emmekä nuuskineet historiaa.
Levy on hyvin monipuolinen. Itse löysin sieltä ainakin klassisen musiikin meininkiä, jazzia, hardcorea, metallia ja post rock -henkistä tyylittelyä. Mikä innosti teitä yhdistelemään tyylilajeja näin mielikuvituksellisella tavalla?
- Juuri se rajattomuus, josta mainitsin. Niin pitkään kun osaamme yllättää itseämme, yllätämme myös muita.
Onko yhdistelemällä mielestäsi mahdollista sada aikaiseksi jotain aivan uutta?
- Tottakai. Tämä on vasta ensimmäinen ilmaisu siitä mihin olemme viemässä teitä. Orkesterin jekku onkin siinä, että tuleva on aina jotain muuta, jotain uutta.
Kerrotko vähän levyn synnystä ja äänitysprosessista ylipäänsä. Miten
studiossa työskentely sujui?
- Harjoittelimme kappaleita noin puoli vuotta, jonka jälkeen siirryimme studioon. Valitsimme miksaajaksi Jani Riihimäen, joka tiesi miltä levyn tulisi kuulostaa. Kokeilimme mahdollisimman paljon. Kaikki ideat toteutettiin, jopa se, että levylle pyydettiin mukaan vierailijoita. Iso kiitos heille. Koko prosessi oli varsin mukava ja mielenkiintoinen kokemus.
Millaisia tavoitteita asetit itsellesi tämän levyn suhteen?
- Tavoitteena oli tehdä rikas levy. Teatraalinen kaaos. Musikaali persoonallisuushäiriöstä. Mielestäni onnistuimme siinä hyvin.
Tiedotteessanne puhutaan, että levy voisi olla soundtrack johonkin elokuvaan. Kenen ja millaiseen leffaan tämä levy voisi mielestäsi sopia?
- Elokuvassa yksijalkaiset tanssivat balettia. Koreografia on perua romantiikan ajan baletista. Yleisö on silmätön. Ainoastaan korvat näkevät. Ohjaajana basistimme Tomi Isoviita.
Levyn nimi ja osa biisien nimistä on espanjankielisiä?
- Pidän espanjan kielestä. Olen kirjeenvaihdossa espanjalaisen henkilön kanssa, jonka kautta olen tutustunut kieleen, mieltynyt sen tulisuuteen ja dramatiikkaan. Se, että osaanko espanjaa, on sitten toinen asia.
Millaisilla adjektiiveilla itse kuvailisit uutta levyänne?
- Pahin ja mahtavin.
Millaisissa puitteissa levyynne on suotavinta tutustua? Valot pois ja kuulokkeet korvilleko?
- Ihan miten itse haluat.
Olette tahkonneet musakuvioissa pitkään mutta suurempi suosio on kuitenkin jäänyt vähemmälle. Osaatko sanoa mistä se johtuu, että olette ainakin toistaiseksi tunnettu ns. ikuisena lupauksena?
- En ajattele tuollaisia asioita. 'Leave Me Out' levyn aikoihin olisin voinut ajatella, mutta muutuimme ja veimme musiikin äärimmäisyyksiin. Sillon kuoli ne 'lupaukset'. Tämä on uusi Candy Cane, unohtakaa vanha Candy Cane. Tehkää uusia lupauksia.
Olette poikkeuksellisen pitkäikäinen bändi. Mikä pitää yhtyeen nälkäisenä?
- Aavikko täynnä vettä, mutta ei yhtään syötävää.
Miten bändin sisäinen kemia on muuttunut vuosien varrella?
- Kun aloimme vuoden 2005 loppupuolella rakentamaan uutta Candy Canea, huomasimme musisoinnin lisäksi myös yhteiskemian vahvistuneen. Osasyynä oli uusi jäsen, rumpali Raine Näsi, sekä se, että CC oli vuodesta 95 - 05 enimmäkseen kahden miehen pyörittämä. Toisen niistä poistuttua, orkesterista tuli neljän miehen pyörittämä. Nyt olemme bändi. Livetilanteissa sen huomaa parhaiten.
Löytyykö teille tästä maasta hengenheimolaisia? Entä ketä täkäläisiä bändejä pidätte erityisesti arvossa?
- Varsinaista hengenheimolaista ei välttämättä löydy, mutta hyviä orkestereita kyllä. Mainittakoon esim. turkulainen Navigations, jonka kanssa teimme split epn, joka julkaistiin kesän alkupuolella. Myös tamperelainen Plain Fade ansaitsee hatunnoston (osa 'pleikkareiden' jäsenistöstä vieraili CC levyllä). Helsinkiläinen Verilöyly on myös loistava!
Millaisia jatkosuunnitelmia bändillä on tälle ja ensi vuodelle? Entä vieläkö henki pihisee kymmenen vuoden päästä?
- Kokoamme uutta palapeliä, joista osa kuuluu myös livesettiin. Pyrimme levittämään syntistä sanomaa ja tuottamaan lisää hämmennystä. Enkä usko, että henki pihisee kymmenen vuoden päästä. Veikkaan, että kuolemme kivuliaasti ja pian.
Tomi Nordlund, Rumba 15/07
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)